Amiskundien järeät perhefarkut
Kun ammattipätevyyden saanut nuori mies on jo ehtinyt asettua työelämään ja perheeseen on tulossa ensimmäistä kertaa lisäystäkin, on pienempi premiumfarkku tehokkaalla bensapannulla luonteva valinta.
2000-luvun tehokkaalla bensamyllyllä varustetut ja premiumerkkien pienempikokoiset farkut Audi A4, 3-sarjan BMW, C-sarjan Mercedes-Benz, Jaguar X-type ja Alfa Romeo eivät ehkä ole suurten massojen autoja. Ne eivät ole bensansäästäjiä, eivätkä missään tapauksessa ekologisia valintoja. Ja tiloiltaankin ne ovat pienempiä kuin tylsemmät ns. C-segmentin Toyota Avensikset ja Ford Mondeot.
Eikä tuning-mieskään oikein välitä farmareista.
Kun näitä keskimäärin 10 vuotta vanhoja pienempiä premiumfarkkuja tehokkaalla bensamyllyllä myydään 10 000 euron molemmin puolin ja mittarilukema liikkuu pääasiassa jossain 200 000 kilometrin molemmin puolin, niin pääasiallinen ostajapotentiaali on melko rajallinen: perheellistyvät ja jo työelämåän asettuneet nuoret ammattimiehet. Ne samat kaverit, jotka valmistuessaan etsivät autonsa näiden premiummallien sedanversioista.
Näiden esimerkkiautojen haluttavuusjärjestyskin lienee aika selvä: 1. BMW, 2. Audi A4, 3. Mercedes-Benz C, 4. Volvo V50, 5. Alfa Romeo ja Jaguar X-type (jaettu sija).
Bemarin ykkössija selittyy takavetoisuudella. Kunnon “amiskundi” haluaa jatkaa sladittelua perheellisenäkin. Audi A4 Avant taas vetoaa yleisellä trendikkyydellään. A4 Avantin myytävyyttä edistää selkeästi, jos se on tarjolla Quattrona eli nelivedolla.
C-sarjan Mersun pudottaa kolmannelle sijalle sen Bemaria ja Audia himpun pappamaisempi imago.
Volvo V50 tehokkaalla bensamyllyllä on vähän kysymysmerkki: kuuluuko se tähän premiumsarjaan ollenkaan? “Brändin” hohdokkuudessa Volvo V50 jää jälkeen saksalaisesta kärkikolmikosta, mutta toisaalta tuo brändi taas on jonkun verran hohdokkaampi kuin keskiluokkaisilla japanilaisfarmareilla.
Italialainen Alfa Romeo 159 ja brittiläinen Jaguar X-type taas nauttivat selkeästi premiumerkkien hohteesta, ja ovat jopa persoonallisempia valintoja kuin halutut saksalaismerkit.
Iäkkään Alfa Romeo -farmarin potentiaalinen ostajakunta käy kuitenkin jo selvästi pienemmäksi kuin Volvo V50:nkin. Alfan ostaa pääsääntöisesti todellinen Alfa-fani ja useimmiten hänen mielestään oikea Alfa ei ole farmari.
Jaguar X-type lienee kaikkein hankalin myytävä tässä sarjassa: sitä ehkä vierastetaan ehkä liiankin hienostuneena ja sitä, samoin kuin Alfaakin, vaivaa maine vaikeasti ja kalliisti korjattavana autona hinnakkaine ylläpitokustannuksineen.
Mutta jos siviilirohkeus riittää, eikä kilometrejä Kerry vuositasolla järjettömästi, pääsee kaikilla näillä peleillä tuntemaan ajamisen riemua ihan toisella tasolla kuin samanikäisillä keskiluokkaisilla Avensiksilla ja Mondeoilla.
Teksti Urmas Hurmalainen
Vastaa