Coscort – FordEscort ’75

Harjavaltalaisen Timo Kuusiston kotitallissa on vuosien saatossa ehditty nähdä lukuisia erilaisia Fordeja. Osa niistä on toiminut käyttöautoina toisten ollessa puhtaita harrasteautoja. Nyt esiteltävä Ford Escort Mk2 on alun perin porhaltanut 1,3-litraisen ”kenttiläisen” voimalla. Sittemmin auto on saanut vahvemman sydämen…

Autoihin Timo sai kipinän jo hiekkalaatikolla. Kun oman auton hankinta tuli ajankohtaiseksi, sai hän huomata kaveripiirinsä koostuvan Toyota-miehistä. Timo itse halusi poiketa linjasta, olla erilainen nuori, ja kun enon seuranakin oli tullut rassailtua Fordeja, oli melko luonnollinen valinta hankkia pihaan Toyotan sijaan Ford. Ensimmäinen auto oli niin sanottu cocis-Cortina, vuoden 1972 GT-malli. Sen ja nyt esiteltävän Escortin välissä Timolla ehti olla kymmenkunta Escortia, pari-kolme Taunusta, jokunen Sierra ja yksi tähtiperä-Cortinakin.

Tuulen mukana

Timon saama tieto Porissa myytävänä olevasta välikoppa-Escortista kertoi, että auto oli niin sanotusti vanhan liiton papereilla, eli ajalta, jolloin muutoskatsastus turbotekniikalle onnistui ilman tehorajaa. Se että autoa myytiin ilman moottoria ei haitannut ostopäätöstä.

Projekti lähti liikkeelle ostokseen hieman syvemmin perehtymällä. Peltihommia oli tiedossa, se jo tiedettiinkin, ja ne aloitettiin korin hiekkapuhallutuksella. Kori osoittautui kohtalaisen terveeksi, eikä mitään isoa peltisavottaa tullut vastaan, lähinnä keskityttiin vahvikehitsauksiin.

Visio Escortin tulevasta olemuksesta oli olemassa, itse asiassa kaksikin. Toinen, Timon oma, oli lähempänä kesäistä käyttöautoa. Enomiehen ehdotus oli puolestaan selvästi radikaalimpi, suuntautuen ralliauton rakentamiseen.

- Ehkä siinä tuli mentyä hieman tuulen mukana. Tänä päivänä jos alkaisin Escortia rakentamaan, tekisin monta asiaa toisella tavalla, enemmän ajoauton suuntaan, kertoo Timo.

Koritöihin kuului myös autossa jo ostohetkellä kiinni olleiden BDA-levikkeiden ehostaminen. Etulevikkeet olivat varsin heikossa hapessa, eivätkä miellyttäneet Timon silmää, joten pullistettujen tilalle vaihdettiin vakiomalliset lokasuojat.

Sekä konepelti että takaluukku korvattiin lasikuituluukuilla, jotka valmistettiin itse – omatoimisesta tehtyjä muotteja käyttäen. Takaluukku sai uutta ilmettä RS-mallin spoilerin myötä. Akku puolestaan siirtyi konehuoneesta takakonttiin, millä saavutettiin sekä lisätilaa pannuhuoneen puolelle, että alkuperäistä parempi painonjakauma.

Projektin kanssa ei pidetty mitään kiirettä. Itse asiassa kalenterin sivuja ehdittiin kääntelemään useamman vuoden ajan ennen auton rekisteröintiä. Tällöin konehuoneesta löytyi OHC-moottori – joskaan ei mikään peruspuksutin: 205-lohko, Rossin takomännät, 300-asteinen nokka, Garrett GT40 turbo, polttoaineensuihkutus… Tehopenkissä mitattiin äreät 325 hevosvoimaa. Moottorin perään oli pultattu Cosworth Sierran Borg Warner T5 -vaihdelaatikko.

Jarruja päivitettiin Volvo 200-sarjan 4-mäntäisillä etusatuloilla yhdessä Skoda Octavian levyjen kanssa. Taakse asennettiin Sierra Cosworthin jarrut yhdistettynä Toyota Hiacen taka-akseliin. Akseli vaihdettiin autossa kiinni olleen Caprin iso-Atlaksen tilalle kustannussyistä, unohtamatta sitä tosiasiaa, että Hiacen perä tunnetaan hyvin kestävänä. Akseli tuettiin koriin nelilinkeillä, mikä välillisesti johti takaistuimen poistamiseen – nelilinkkikotelot veivät tilaa penkiltä, eikä laulukuoron istuinta katsottu edes tarpeelliseksi. Jousitus on edessä korkeus- ja takana korkeus- sekä jäykkyyssäädettävä.

Sisältä Escort maalattiin keltaiseksi, perinteistä Miranolia käyttäen. Timo kertoo halunneensa jonkinlaista kontrastia ulkopintaa koristavan Ford Imperial Blue -värin rinnalle. Oman säväyksensä ulkoasuun antoivat 17-tuumaiset Alessio F1 -vanteet sekä legendaariset Engelmann -sivupeilit.

Varttimailiakin Timo käväisi kokeilemassa, saaden muistoksi 13,8 sekunnin aikakortin. Pito oli ollut iso ongelma, Esco suti vielä kolmosvaihteella…

Katuystävällisempi tekniikka

Garrettin turboahdin hajosi päivänä eräänä. Sen sijaan että Timo olisi korjauttanut ahtimen, päätti hän rakentaa kokonaan toisenlaisen voimanlähteen. Enon kätköistä löytyi Texaco-Sierrasta lähtöisin oleva Eggerberger Motorsportin lohko sekä kampiakseli. Eggenberger on jatkojaloste Ford RS500:sen ”205” -kisalohkosta. Muun muassa sylinteriputket ovat vahvemmat ja vesikanavien määrä suurempi. Lohko itsessään on valmistettu erilaisesta seoksesta, minkä johdosta se myös painaa enemmän kuin perus-205 lohko.

Timo kuitenkin päätti säästää Eggenbergerin lohkon parempaan käyttöön, ja lähti toteuttamaan kadulle sopivampaa kokonaisuutta. Moottoriksi hankittiin Cosworth Sierran ns. punakantinen, peruskunnostettu pata, joka oli lähestulkoon vakiokuntoinen. Moottoria ohjaamaan, suorasytytys mukaan luettuna, asennettiin jo aiemmin käytössä ollut Hestec, jonka ohjelma päivitettiin vastaamaan uutta moottoria. Tehomittaus osoitti huipputehoksi 1,2 barin ahtopaineilla 279 hevosvoimaa, maksimiväännön kivutessa 376 Newtonmetriin. Tehon osalta otettiin siis takapakkia, mutta vastapainona saatiin käytökseltään huomattavasti sivistyneempi moottori. Varttimailiaikakin parani edellä mainitusta 13,8 sekunnista 13,4 sekuntiin.

Ulkoasua päivitettiin tässä yhteydessä 15-tuumaisilla Compomotive MO vanteilla, joista edessä löytyy leveyttä 7 ja takana 8 tuumaa. Päälle pyöräytettiin Toyon 195/45 ja 205/45 renkaat.

Tätä artikkelia tehdessämme kertoi Timo haluavansa jotain uutta. Ehkä tähtiperä-Cortinan – jälleen kerran. Tekniikkana voisi olla vapaastihengittävä Zetec. Toisena vaihtoehtona hän mainitsi cocis-Cortinan. Suuntaus on siis hieman rauhallisempaan ja käytännöllisempään harrasteautoon, jota Timo selittää mittariin kertyneellä iällään. Mielihalut muuttuvat iän myötä – myös harrasteautoilussa. Niin, Escort on löytänyt jo uuden kodin…

Teksti ja kuvat Jari Sjöman