Hyvästit Cafe Ykköselle!

Anttilan tavaratalojen vedellessä viimeisiään oli aika kunnioittaa Kaasujalalle niin rakkaaksi tullutta Cafe Ykköstä Varistossa. Hyvästijätön hetkellä kuivaa grillipihviäkin tuli ikävä.

Ensin Variston Kodin Ykkösen yläkerran suurista ikkunoista avautumista maisemista muutama kommentti. Näkymät Petikkoon yli Kehä Kolmosen liikennevirrat ovat kappale äijälle kauneinta Vantaata. Jo ensitutustuminen kauan sitten sai haukkomaan ihastuksesta henkeä: kuinka karun kaurismäkeläinen onkaan koko teollisuusalue.

Cafe Ykkönen on ollut Kaasujalan iskuyksikölle, päätoimittajalle ja Hurmalaiselle, yksi niistä tukikohdista, joilla on palaverit pidetty ja monet naurut naurettu.

Sen ikkunoista on arvosteltu laajan parkkipaikan autoja ja vähän ihmisiäkin, rakentavassa hengessä tietenkin: ”Mikähän makeilija se tuokin luulee olevansa Cayennellaan, varmaan velaksi ostettu, häh häh hää…”.

Ja siinä lähellä asuva Hurmalainen on tavannut hörppästä kahvit Cafe Ykkösessä myös joulun alla, kun on käynyt hamstraamassa Kodin Anttilan Top Ten –osastolta halpoja CD-levyjä ja DVD-leffoja perheelle pukinkonttiin.

Tyhjä paikka sydämessä

Mutta nyt se kaikki on siis todennäköisesti loppumassa. Tämän vahvistivat pari ravintolan työntekijää. Jatkosta ei ainakaan testipäivänä ollut tietoa.

Tämän jälkeen nimittäin ainakaan minun tietääkseni Varistossa ei arkisin iltakuuteen asti auki olevaa kahviota ole.  Cafe Viisari Iskun yhteydessä ja lounasravintola Sara vastapäisessä Petikossa menevät kiinni arkisin jo iltapäivästä.

Viisarista muuten löytyy Eat.fi –sivustolta muutama arvostelukin, Cafe Ykkösestä ei ensimmäistäkään.

Kun tämä Varisto vaan on niin kerrassaan miehekästä aluetta, lähellä toimii turkistuottajien pyhättö Fur Centerkin. Varistoon eivät kettutytöt ja muut viherpipertäjät eksy!

Lopunajan tunnelma

Mennessämme lounastamaan taisi Cafe Ykkösen oma väki jo elellä lopunajan tunnelmissa. Otin linjalta lautaselle grillipihvin, kanavartaan ja pizzan palan. Vartaiden ja pihvien määrä oli rajattu varmaankin hävikin pelossa, en muista oliko rajoitus yksi vain kaksi kappaletta.

Ne kaikki maistuivat oikein hyville, mutta kuivia ja myös haaleita olivat kaikki, myös pihvin kera tulleet ranskalaiset olivat nahistuneita. Ja pihviä piti erikseen oikein pureskellakin, pelkkä mutustelu ei riittänyt.

Niin, olisi sen grillipihvin kanssa ollut tarjolla maustevoitakin, mutta se oli aseteltu sellaiseksi epämääräiseksi mössöksi kippoon kassan edessä, etten sitä tajunnut. Minä kun olen tottunut, että se on sellaisena muotoiltuna nappina suoraan pihvin päällä. Epäilemättä maustevoi olisi tehnyt pihvistä vähemmän kuivaa. Päätoimittaja sanoikin, että se maustevoi oli ihan kelvollista.

Tilaa riittää

Jälkiruuaksi otin omena-kaurahiutalepaistoksen ja se maistui hyvälle, vaikkei ei erityisen ”seksikkäältä” epämääräisyydessään näyttänytkään. Tämä leipuri ei kyllä pärjäisi Suomi leipoo –kisassa ainakaan designsilmänsä puolesta.

Palvelu oli kyllä ystävällistä. Eihän tämä Cafe Ykkönen minnekään TripAdvisorin suosituslistoille nouse, mutta ei sen pidäkään sitä tehdä. Tähän asti olemme niin kovasti tykänneet, kun aina on ympärillä ollut rauhaa ja väljyyttä ja niin turistit kuin muutkin paskanjauhajat ovat loistaneet poissaolollaan.

Katsoin Cafe Ykkösen nettisivuja. Niin kauan kuin se Variston Kodin Ykkösessä vielä toimii, aion käydä loppuun asti siellä fiilistelemässä. Ja jos nyt jatkajaa ei Cafe 1:lle löydy, lienee aika sanoa kyynel silmissä hyvästit ja viritellä sille ja koko Anttila-tavaratalolle pieni runontapainen.

Oodi Anttilalle

——————–

Oi Anttila, oi Anttila
Sun kahviostas viel’ kerran
katseeni yli Petikon siintää
Tuolillas istun hetken verran
kun aika ohitsesi kiitää

Oi Anttila, oi Anttila
Petikko kauneinta Vantaata on
Ja Cafe Ykkönen mesta verraton

Konkurssias käsittää en voi,
sun katalogis lapsuudestani
niin herttaisen loi
Naisia vähäpukeisia salaa selailin
Ja pukillekin kirjeen kirjoitin

Voi Cafe Ykkönen, Voi Cafe Ykkönen
sitä trendimiehet kaipaa ei,
tääl’ tuskin viihtyis Henkka Hyppönen
mut’ äijältä se sydämen vei

Kun katson yli Tokmannin
Kehällä virta autojen on loputon,
Ne petturit valitsi Stockmannin
Ja sydämeni mun on niin lohduton

Lopullisia hyvästejä sanoa tahtois en,
uskoa haluaisin sen,
että vielä kerran kohdataan,
ja Cafe Ykkösessä jälleen
kuulumiset vaihdetaan

(lyrics by Urmas Hurmalainen)

 

Cafe Ykkönen
Martinkyläntie 48, Vantaa

Ruoan riittävyys: XXX
Palvelu: XXX
Ruoan äijämäisyys: XXX
Paikan äijämäisyys: XXXXX

Yhteensä 14p

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa