Latela! – Ford Capri V6 Cosworth `77

Tamperelainen Lauri Valkama on tuttu mies YLEn esittämästä Latela -tv-sarjasta. Nyt esiteltävästä autosta, jonka hän osti jo ennen ajokortti-ikää, on monien vuosien ja vaiheiden jälkeen kehittynyt sopivan pirteä kesäauto. Tekniikka on vaihtunut muutamaankin kertaan, mutta onko harrasteauto koskaan valmis?

Tammikuussa 1969 Brysselin autonäyttelyssä ensiesitelty Ford Capri kehitettiin Euroopan markkinoille amerikkalaisen serkkunsa, Ford Mustangin hyvin myyneen konseptin pohjalta. Idea oli sama: Kohtuuhintainen, sporttinen ja nuorekas auto. Konsepti toimi myös vanhalla mantereella ja Caprista tulikin suosittu auto niin kadulla kuin kilparadoilla.

Ensimmäisen sukupolven Capri lainasi tekniikkansa vuonna 1966 esitellyltä Cortinalta. Caprin elinkaari jatkui kolmen sukupolven myötä vuoteen 1986. Tänä päivänä Capri on katukuvassa jo harvinaisempi näky, mutta onneksi osa autoista on löytänyt tiensä mallia arvostavien harrastajien talleihin.

Puun alta osiksi

Lauri löysi oman Caprinsa Tampereen lähettyviltä – kirjaimellisesti puun alta. Auto oli ennättänyt maata saman puun alla jo kolmisen vuotta. Raato oli pukkien päällä ilman renkaita seistessään melko lohduttoman näköinen. Ennen seisontaan päätymistä auto oli ollut varkaiden käsittelyssä, josta muistona oli katkennut etupuskuri.

Auton saavuttua omaan talliin alkoi sen rakentaminen. Capria lähdettiin rakentamaan pikkuhiljaa, yksi kohta kerrallaan. Osin sen takia, että talli, jossa autoa rakennettiin oli niin pieni, että autoa piti liikutella rakentelun edetessä. Nykyisin Lauri tekisi toisin ja auto purettaisiin heti kättelyssä täysin nippeleihin ja vasta sitten alkaisi oikea rakentelu.

Tekniikka, versio 1.0

Caprissa istunut 2,8-litrainen V6 moottori meni hetimiten myyntiin, se kun oli todella huonossa kunnossa. Eihän sitä nyt huonompaa voi pellin alle laittaa tuumi Lauri, joten tilalle hankittiin Scorpion 2,9-litrainen V6.

Ennen moottorin paikoilleen asennusta oli kuitenkin tehtävä korin kunnostus. Ruostepaikkoja autossa oli yllättävän vähän; jalkatiloista jouduttiin paikkaamaan muutama pieni alue, ulkopuolelta korjattavia paikkoja oli vain kuskin puolen pyöränkaaressa. Samalla kaikki alustan osat putsattiin ja maalattiin. Puhtaiden osien asennus olikin paljon mukavampaa kuin rasvaisten irrotus.

Aivan näin suoraviivaisesti ja yksinkertaisesti ei rakentelu kuitenkaan sujunut. Auton sähkötöihin meni tovi jos toinenkin. Kaikki vanhat sähköt revittiin pois ja uudet tehtiin juuri tätä autoa varten. Touhuun kului johtoa ja hermoja yllättävänkin paljon.

Kauko-ohjattavan keskuslukituksen avustuksella päästiin eroon ulkoisista ovenkahvoista. Toinen korimuutos oli melkein huomaamattomien silmäluomien leipominen konepellin etureunaan. Muita korimuutoksia Caprissa ei ole.

Jousituskaan ei kokenut suurempia muutoksia, joku aiemmista omistajista oli jo vaihtanut eteen kireämmät jouset ja Bilsteinin upside-down -iskarit. Osat olivat niin hyvässä kunnossa, että niille ei tarvinnut putsauksen ja maalauksen lisäksi tehdä mitään. Jarrutkin jäivät vielä tässä vaiheessa vakioiksi. Samoin vaihteita hämmennettiin vakion neliportaisen vaihteiston säestyksellä ja taka-akseliksi jäi Caprin vakioperä.

Muutoksien jälkeen auto pääsi maalaukseen saaden päälleen kiiltävää mustaa maalia. Kotiväen suosiollisella avustuksella uusittiin katon ja takapenkin verhoilut. Etuistuimiksi valittiin race-henkeen sopivat kuppipenkit nelipistevöin. Mittariston taustassa ollut puupaneeli sai väistyä turkkilevyn tieltä. Kojetaulun muutamasta kohdin halkeillut päällinen ehostettiin nukkaamalla, mikä on kilpa-autoista tuttu menetelmä.

Tekniikka, versio 2.0

Perus-V6 tuntui hiukan tehottomalta ja siihenhän piti keksiä jokin ratkaisu. Saksasta löytyi sopiva Scorpio Cosworth vähän ajetulla tekniikkalla. Scorpio uitettiin Suomeen, sen sydän löysi tiensä Caprin keulalle ja ylimääräiset osat myytiin tekniikan rahoittamiseksi. Samalla vaihteisto vaihdettiin Sierran 5-portaiseen laatikkoon ja perä lukolliseen iso-Atlakseen. Nyt voimansiirrossa ei enää ollutkaan alkuperäistä kuin kardaani.

Tässä yhteydessä myös alkuperäinen polttoainetankki vaihdettiin omatekoiseen rosterisäiliöön, jotta pakoputkistolle saatiin hiukan lisää tilaa.

Tekniikka, versio 2.1

Mainittu Sierran vaihteisto petti kyseisen kesän loppupuolella, aiheuttaen talvi-iltoihin ylimääräistä puuhaa. Tilalle ruuvattiin V6 Caprin kestävämpi nelivaihteinen loota, siitäkin huolimatta, että kyseisellä vaihteistolla menetettiin hiukan ajomukavuutta. Samojen lumien aikana pakoputkistoa muokattiin ja ulostulot muutettiin keskemmälle auton perää. Etujarruihin vaihdettiin isommat levyt, mutta jarrusatulat pysyivät vakioina. Sisustaa puolestaan päivitettiin uusimalla mittarit AutoGaugen tuotteilla, joihin asennettiin omatekoiset mittarintaustat.

Harrasteautot tuovat usein mukaan mieleen jääviä kokemuksia. Laurin Caprin kohdalla yksi sellainen oli auton hinaaminen takaisin tallille kardaanin laakerin petettyä. Paikallisen hampurilaisravintolan pihassa kardaani purettiin pois auton alta hinausta varten. Tämähän sitten tapahtui tietenkin keskellä yötä! Onneksi Suomen kesäyöt ovat lämpimiä ja valoisia.

Tekniikka, versio 2.2 tulossa?

Jokaisen harrasteauton omistajalla on tulevaisuuden suunnitelmia, kuten Laurillakin. Mahdollisia suunnitelmia on useita. Ohjaus kaipaisi tehostusta, taka-akselin tuentaa voisi parantaa, maalipintaa pitäisi hioa ja kiillottaa.

Suurin puute lienee kuitenkin ahtimen puuttuminen, eli Laurin tekisi mieli tekohengittää moottoria. Lisäteholle olisi oikeastaan tarvettakin, sillä Lauri on suunnitellut käyvänsä Caprilla drifting-kisoissa… Radalla nähdään!

Teksti Spinneri Magazine, kuvat Jari Sjöman