Koeajo käytetty MB 230 CE – Puree se ajan hammas Mersuunkin

Olen aina intoillut, kuinka vanhassakin Mersussa meno on muhkean makoisaa ja päihittää tämän päivän rimpulat mennen tullen. 27 vuotta vanhassa 230 CE:ssä on oma hohtonsa, mutta kyllä ajan hammas puree Mersuunkin.

Muistelen, kuinka fiiliksissä olinkaan joitain vuosia sitten, kun pääsin koeajamaan 1990-luvun alun S-sarjan Mersun. Oma auto oli silloin vuosimallin 2005 Toyota Avensis ihan 1.6-litraisella bensamoottorilla ja Linea Terra-perusvarustelulla.

Silloin hehkutin, että kyllähän tällä mennentullen heittäisi keikan Keski-Suomeen mieluummin kuin Avensiksella.

No, en tiedä, onko vuosimallin 2009 Opel Insignia niin paljon Avensista modernimpi ja mukavampi, vai tekikö Mersu kehitystyössä 1990-luvun taitteessa ison harppauksen, mutta ihan vastaavaan hehkutukseen en päässyt enää hypätessäni nyt koeajoon otetun 1989 vuosimallin Mercedes-Benz 230 CE –coupen rattiin.

Rengasäänet aisoissa

Nyt tietysti puhutaan jo lähes museoikäisestä autosta, jonka mittarilukemakin oli 328 000 kilometriä. Ehkä myytti vanhastakin Mersusta edelleen verrattomana matka-autona elää liian voimakkaana.

Mutta kyllä me Kaasujalassa ajamme autoja, jotka palvelevat arkiajossa, museoautolehdet ovat ihan erikseen. Tämäkin Mersu palvelee ihan arkiajossa, eikä sitä ole puunattu missään antiikkihengessä.

Ohut- ja suurikehäinen puuratti tuntui vanhassakin Mersussa vähän kohlolta. Sinänsä Mersussa pitää olla suurikehäinen ratti, mutta sen on oltava paksu.

Ohjatakin autoa piti jonkun verran kehä III:n nopeuksilla. Hurja muuten on ajatella, että tällaisesta 2,3-litraisesta bensamoottorista siihen maailmanaikaan on saatu revittyä vain vähän suuremmat tehot kuin tämän päivän litraisista pikkuturboista. Kyllä siinä tallaa raskaassa autossa sai painaa.

Vääntöä se kuitenkin tarjoaa riittävästi, 192 Nm. Ja laiskalta tuntuvasta kiihtyvyydestä huolimatta sen pitäisi taittaa matka nollasta sataseen 10,6 sekunnissa.

Mutta varusteet eivät jätä 1980-luvun lopun mittapuulla juuri toivomisen varaa, listalta löytyy niin ABS-jarrut, sähköpeilit, sähköikkunat kuin Radio CD/AUX-liitäntäkin.

Siinä Mersu on laatuauto näillä kilometreillä ja vanhanakin, että rengasäänet pysyvät kohtuullisesti aisoissa. Sen sijaan moottori käy jo karkeammin.

Klassikko

Juuri tämä 124-mallisarjaan perustuva Mersu on kuitenkin ulkonäöltään ehkä se tyylipuhtaimpana pitämäni Mercedes. Tosin nämä coupé-mallit olivat 8,5 cm sedaneita lyhyempiä, eikä niissä ollut oikeastaan sedanin kanssa muuta yhteistä muotoa kuin keula ja takavalot. Mutta niistähän se ehta Mersu-henki lähteekin.

Tätä coupea on arvosteltu sen ohjaamon taksihenkisyydestä. Hetkinen: juuri se saa minulta ison peukun! Korea ja klassinen ulkokuori kätkee sisälleen raavaan fiiliksen. Asiaa!

Meidän kulmilla yksi ukko ajelee arkiajotkin tällaisella 124-korisarjaan kuuluvalla CE:llä. Ja se jos mikä on miehekästä. Sisusta ja kojelaudan designikin tällaista vanhan liiton miestä sykähdyttävät edelleen. En malta olla muistuttamatta, että ”oikeassa” Mersussa ratin ja penkin pitää jäädä riittävästi väljää isollekin vatsalle. No, meikäläiseltä sitä karisi vähän reilussa vuodessa parikymmentä kiloa, mutta kesänkorvilla takaisin on tullut ainakin viisi: elopaino on nyt 87 kiloa.

Rakastajatar kyydissä Hankoon

Oikein liikutuin kun selailin Suomi24-sivuston keskusteluja vuodelta 2005. Silloin nimimerkki ”Mersu mielessä kyseli kanssaveljiltään mielipiteitä ja kokemuksia.

”Olen katsellut Mersua hintaluokassa 6000-10000 euroa. Mitä mieltä ootte otsikossa mainitusta mallista? Kaikki kokemukset otetaan mielenkiinnolla vastaan!
Mersu mielessä –heppu halusi tietää ao. mallin ajo-ominaisuuksista, tyypillisimmistä vioista, varaosien saatavuudesta ja polttoaineen kulutuksesta.
”Eli kaikkee ihan mitä tulee mieleen”.

Vastauksia kaveri sai neljä.  Ne olivat kaikki vieläpä ihan asiallisia. Ei mitään älämölöä tyyliin ”V-ttuuks täällä kyselet? Mercedes-Benz perseelleen lens jne”.

Hese tiivisti hyvin, hän antoi taustatukea kuin dekkarikirjailija Mauri Sariola muinoin Chilen diktaattorille Augusto Pinochetille, hengessä ”tuen teitä”, eli sanatarkasti näin :  ”Jos ostat, niin hanki räpeltämätön ja tuunamaton yksilö. Näin varmistut kunnosta ja saat tehtyä siitä mieleisesi. Ja tietysti automaattina ja ilmastoituna. Jos ei muuten niin naapurin takia”.

Lopputulema: tosimies ajaa rämisevälläkin Mersulla mieluummin kuin “jollain nykyrimpulalla”. Automaatti nykäisee kaasua polkiessa selvästi ja niin sen kuuluu tosimiehen autossa tehdäkin.

Tällä autolla ei ajella urheiluhenkisesti, vaan herrasmiesmäisesti kruisaillen. Tavaratila on valtava ja takapenkillä aikuisilla tulee ahdasta. Siksi tämä olisikin oiva kesäpeli eläköityvälle herrasmiehelle, joka nuoren rakastajattaren kanssa haluaa ajaa auringonlaskussa kohti Hankoa.

Taitaa olla meikäläisellekin pieni kurinpalautuksen paikka. Eihän vanhan nahkasohvan ostajaakaan mennä neuvomaan tyyliin ”miksi et osta ”uutta ja modernia Ikeasta?”.

Mercedes-Benz 230 CE, vm. 1989
Mittarilukema: 328 000 km
Moottori: 2,3-litrainen
Käyttövoima: bensa
Teho: 132 hv
Vääntö: 192 Nm
Huippunopeus: 200 km/h
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10.6 s
Yhdistetty kulutus: 9 l/100 km
Vaihteisto: automaatti
Hinta: 2 799 €
Myyjä: Autosilta Jagro, Espoo

Teksti Urmas Hurmalainen
Kuvat Mika Salomaa