Kaasujalka

Vain 572 kuutiotuuman tähden – Dodge Challenger WSS ’70

Julkaissut:

|

9.9.2016

|

Kirjoitettu kategoriaan:

Vain 572 kuutiotuuman tähden – Dodge Challenger WSS ’70

dodge3Tämän auton ratin takaa löytyvä mies pitää paitsi nopeista moottoripyöristä, myös nopeista autoista. Hänen autotallista löytyy monenlaisia menopelejä, kuten tämä muskeli, jonka moottorissa on kokoa – yli yhdeksän litran verran!

Kuten niin moni muukin ikäisensä, 70-luvun alkuvuosina syntynyt, aloitti Janne Uskali autojen kanssa ropaamisen takavetoisesta Opel Kadett C:stä. Opel vaihtui koriltaan läpimätään, mutta tekniikaltaan mukaansa tempaavaan välikoppa-Escortiin, jonka patana pörisi kaksilitrainen OHC-moottori. Talvet olivat kuulemma tämän auton parasta aikaa. Escort vaihtui toiseen samanmoiseen … joka puolestaan siirtyi aikanaan seuraavalle omistajalle Jannen keskittyessä moottoripyöriin.

dodgedodge1dodge2dodge6dodge4Päivänä eräänä Janne sai ajatuksen hankkia amerikkalainen auto. Mikä tahansa ei kuitenkaan kelvannut. Useampaa Dodge Dartia ja Swingeria hän kertoo käyneensä katsomassa, mutta kauppaa ei yhdestäkään syntynyt, jokaisen ollessa Jannen lompakolle liian kallis. Lopulta korviin kantautui huhu mekaanisella ahtimella pönkitetystä, vuoden 1965 Plymouth Valiantista. Valtteri ei mallina sytyttänyt, mutta kaverinsa puolipakolla raahaamana Janne lähti autoa kuitenkin katsomaan.

– Viittä minuuttia enempää siihen ei lopulta tarvittu. 360:lla ja remmivetoisella ahtimella varustettu peli vei koeajolenkillä mennessään, kertoo Janne.

Valiant sai toimia Jannen harrasteautona useita vuosia, kunnes käytännön syistä Valtteri oli pakko myydä.

Autokuume

Jokunen tovi myöhemmin, kevättalvella 2011, Nettiautoon napsahti myyntiin vuosimallin 1970 Dodge Challenger. Kyseessä oli Viron kautta Suomeen uinut, 318-kuutiotuumaisella ja 230-hevosvoimaisella pikkulohkolla tehtaalta maailmalle lähtenyt yksilö. Auton olemus sekä myyntitiedot kuvineen kaikkineen herättivät Jannen mielenkiinnon, jopa siinä määrin, että hän laittoi myyjälle tekstiviestin – keskellä yötä! Dodgea lähdettiinkin katsomaan Ruotsinpyhtäälle heti seuraavana aamuna. Näin jälkikäteen Janne kertoo tavallaan ostaneensa auton jo ennen kuin meni edes katsomaan sitä. Challenger oli yksi pitkään haaveissa ollut automalli, ja kyseinen yksilö vaikutti kaikin puolin juuri siltä oikealta.

– Dodgessa oli kuitenkin kaikenlaista pientä sanottavaa, maalipintakin oli kolmen-neljän vuoden aikana jo hieman kauhtunut. Kaukaa kaunis laite, kommentoi Janne.

Kaupat lyötiin kuitenkin lukkoon, ja Dodge lähti trailerilla kohti Helsinkiä.

572 HEMI

Vielä tuolloin Janne ei tiennyt ostaneensa Western Sport Special -erikoismallin. Eikä sitä ilmeisesti tiennyt myyjäkään, kun ei siitä mitään ollut maininnut. Kyseessä on Challengeriin tarjolla ollut optio, jota tarjottiin vain Los Angelesin ja San Franciscon myyntialueella. Optioon sisältyi vinyylikatto, 14-tuumaiset Rallye -vanteet F78x14 valkosivurenkain, puujäljitelmällä viimeistelty mittaristopaneeli, Rim Blow -ohjauspyörä sekä kasa muita lisävarusteita. Totuus auton identiteetistä selvisi vasta kotitallissa, tutkittaessa VIN-koodin salaisuuksia. Toki täytyy muistaa, että ostohetkellä alkuperäisistä lisävarusteista jäljellä oli vain muutamia.

Dodgen ulkonäköä Janne hioi mieleisekseen vaihtamalla konepellin toimivilla ilmanottoaukoilla varustettuun R/T-mallin peltiin. Moottorin murinakin miellytti Jannen korvaa, mutta matalapuristeisilla männillä ja kireällä nokalla kasatun koneen luonteessa oli toivomisen varaa. Vaikka alkuun piirre ei menoa niin haitannut, alkoi kesän myötä tehonälkä kasvaa. Muskeliauto ilman muskeleita oli epäkelpo yhtälö.

Mielessä heräsi ajatus HEMI-moottorista. Netin myyntipalstoilta löytyikin Plymouth GTX:stä peräisin oleva 426-kuutiotuumainen HEMI. Moottoria pääsi koeajamaan, mikä sinänsä oli hyvä juttu, sillä voimaa padasta ei irronnut niin paljon kuin Janne odotti. Kauppoja ei syntynyt.

Seuraavaksi ehdokkaaksi tarjolle tuli 528-kuutiotuumainen uustuotanto-HEMI. Moottori oli kiinni näyttelykuntoisessa Challengerissa – mutta ison veden takana Amerikassa. Auton omistaja osoittautui vanhan liiton mieheksi, joka ei omistanut digikameraa eikä käyttänyt sähköpostia, joten kuvien ja tiedon saaminen oli varsin kankeaa – mikä lopulta kuihdutti tämän kaupan.

Toivoa Janne ei kuitenkaan menettänyt, ja niinpä hän tovin kuluttua bongasi 572-kuutiotuumaisen norsumoottorin. Kyseessä oli tehdasuusi HEMI. Raha vaihtoi omistaa…

Ison veden takaa lähetettyä moottoria odotellessaan Janne keskittyi Challengerin ulkoasun parantamiseen. Niin puskurit kuin ajovalojen kromikehykset menivät vaihtoon, samoin ovenkahvat ja takavalot. Ostohetkellä alla olleiden Centerline-kopioiden tilalle oli jo tovi aiemmin asennettu 15-tuumaiset, mustiksi maalatut Mopar Rallye Wheelsit kromisilla keskiökupeilla. Vanteiden päälle pyöräytettiin taakse 275/60-15 renkaat ja eteen astetta hoikemmat kumit.

Elämää nähnyt maalipintakin päätettiin uusia; Janne mietti värin vaihtoa, mutta päätyi lopulta mustaan.

– Tyly auto ja musta on tyly väri, niin mennään sillä, perustelee Janne päätöstään.

Maalaamon ammattilaisten tehdessä pohjatöitä purki Janne Dodgen sisustan, jonka eri komponentteja ehostettiin mustalla vinyylimaalilla.

Patti paikalleen

Jenkeistä tilattu moottori saapui lopulta Jannen talliin. Vaikka kyseessä olikin täysin käyttämätön moottori, päätettiin sen sisään kurkistaa. Onneksi näin, sillä kaikki ei ollut kunnossa. Muiden toimenpiteiden yhteydessä moottoriin asennettiin muutamia viritysosia.

Seuraava työvaihe oli moottorin paikalleen asennus. Koska auto oli juuri maalattu, piti touhussa oli erityisen varovainen. Tässä yhteydessä autossa jo aiemmin olleen Griffinin alumiinisyylarin seuraksi asennettiin kookas ja tuottava Volvon sähköflekti. Viimeinen silaus tuli 3-tuumaisen pakoputkiston myötä. Ääntä vaimentamaan asennettiin kaksi läpivirtausvaimenninta per puoli. Putkisto viimeisteltiin R/T-mallin pakoputkenpäillä.

Valmistuttuaan Challenger on toiminut kuin se kuuluisa junan vessa. Suuri yleisö sai hämmästellä autoa vuoden 2013 American Car Show’ssa sekä Hyvinkään katuautokilpailussa, josta muistona on 12,148 sekunnin aika 199,00 km/h loppunopeudella.

Teksti ja kuvat Jari Sjöman

Jaa tämä artikkeli

Muita saman merkkisiä koeajoja

LUKIJAN AUTO! Rami luottaa vanhaan Primeraan ja Volvoon
Tero Vaara ajanut Volvollaan liki puoli miljoonaa kilometriä
Ansko Pitkänen on ainut suomalainen naispuoleinen stunt-näyttelijä.

Tietoa julkaisijasta

Mika

Kirjoita vastaus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *