Nuori Arttu Wiskari vaihtoi autoa kuin toiset paitaa

Supersuosittu Arttu Wiskari on ollut automies aina. Niinpä autot ovat saaneet roolin monessa hänen hitissäänkin. Mökkitietä ajellaan Ford Sierralla ja Sirpassa taas ajellaan Lada Samaralla Helsinkiin.

Artulla ja hänen tekstintekijään ja bändikaverillaan Rintalan Jannella on keskenään eräänlainen vastakkainasettelu. Janne on kova Ford-mies ja rallimies, Arttu itse taas on ollut aina kova formulafani.

– Kun tutustuimme ja rupesimme kiertämään keikoilla, Janne joutui vaihtamaan Ford Escortinsa farmari-Sierraan, että saimme pianon ja vahvistimet mahtumaan kyytiin. Siitä lähti tämä Ford-villitys, ensimmäinen keikka-automme oli Ford Sierra, Arttu hymyilee.

Tuning-mies jo lapsena

Arttu myöntää jo lapsena olleensa melkoinen tuning-mies.

–Kaikki radio-ohjattavat tuli purettua ja kasattua parhaan kyvyn mukaan, ruuvit vain jäivät käteen. Ensimmäisen oikean auton kanssa oli ihan sama juttu, purin sen kojelaudasta lähtien ja peltien läpi vedettiin läpi vähän paksumpaa subaripiuhaa, ettei tulisi häiriöitä. Sen ensimmäinen autoni oli muuten Peugeot 306, se tuli revittyä niin auki kuin mahdollista ja siinä oli kaikki mahdolliset spoilerit, mitä vain saattoi löytää.

Sorateiden sankareissakin vilahtaa Ford.

–Kaikki muistavat oman ensimmäisen autonsa, varsinkin pojat ja miehet. Ja samoin he muistavat myös, mikä auto faijalla oli. Mökkitiessä oli Sierra, mutta todellisuudessa mökkitietä ajettiin Chrysler Voyagerilla. Sierra vain vedettiin mukaan messiin, koska laulussa muistellaan vuotta 1986 ja Sierra oli tullut markkinoille vain muutama vuosi aikaisemmin, Arttu kertoo.

Keikka-autokin huippua

Artun formulafanitus alkoi Mika Häkkisestä.

– Olen syntynyt 1984 ja Häkkinen noustessa mestariksi jo tajusinkin jotain. Keke Rosbergista tuli maailmanmestari, kun en vielä ollut edes syntynyt. Häkkisen ajoja tuli katsottua aina. Nykyäänkään yksikään kisa ei jää katsomatta. Harmi vain, että Kimillä on mennyt tällä kaudella niin huonosti.

Teinirassauskauden jälkeen Artulla oli käsissä Peugeot 306 muhkeilla aluvanteilla ja spoilereilla ja siitä piti päästä eroon.

– Sitten rupesi kiinnostamaan enemmän mukavuudet. Nykyään arvostan klassikkoautoja, mutta sellaisen harrastamiseen ei itsellä riitä aika. On helpompi ajaa vuosimallin 2010 Volvolla, joka ilmoittaa etukäteen itse, kun se pitää viedä huoltoon.

Muusikkopiireissä on erilaisia automiehiä.

– Meillä on keikka-autonakin pirun hieno, alun perin kuorma-autona Suomeen tuotu Mersun Sprinter, jonka matkustajatiloista löytyy Playstation ja televisiot edessä ja takana. Toiset taas ajavat karulla vanhalla bussilla, jossa ei ole oikein mitään mukavuuksia.

Jäljitti vanhan autonsa

Muutama kuukausi sitten Arttu jäljitti ensimmäisen autonsa.

– Se ei ollut enää liikennekäytössä, mutta löysin ajoneuvorekisteristä kuitenkin sen tämän hetkisen omistajan. Kaverilla sattui olemaan Facebookissa julkinen profiili ja menin katsomaan hänen kuviaan. Hän oli repinyt ´Pösöni täysin palasiksi, siinä ei ollut enää moottoriakaan. Takaspoilerit sentään löytyivät. Laitoin hänelle viestiä ja kerroin, että hän omisti ensimmäisen autoni. Kysyin, minkälaisessa projektissa auto on nyt käynnissä. Kaveri kertoi jo kahden vuoden ajan rakentaneensa sitä näyttelykuntoon. Tuntui makealta nähdä, että joku rakentaa ensimmäisestä omilla rahoilla ostamastani Pösöstä autoa tuning-näyttelyyn.

Sirpassa lauletaan Lada Samarasta. Tähän merkkiin ja malliin Artulla ole minkäänlaista henkilökohtaista kosketusta.

– Biisiin piti vain keksiä mahdollisimman karu auto, kun sulla menee niin huonosti, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästää mäyräkoira luontoon. Jos sulla on siinä tilanteessa johonkin autoon varaa, niin se on sitten Samara. Tosin tämäkään ei taida enää tänä päivänä pitää paikkansa, vanhat Ladat alkavat olla nyt jo hinnoissaan, Arttu miettii.

Biisi Auto 625 kertoo taksinkuljettajan ja tämän asiakkaan välisestä suhteesta, laulun taksi on musta.

– Mersuhan tuo auto on, vaikka sitä nimeltä ei mainitakaan. Ei kai niitä muita mustia takseja oikein olekaan kuin Mersuja.

Ralli oli huikea kokemus

Nykyään Espoon Laurinlahdessa asuvalla Artulla on aiempaa kokemusta kahdesta erilaisesta Espoosta, Matinkylästä ja Haukilahdesta.

– Matinkylässä näkyi kaikenlaisia autoja, sehän on aika perusseutua. Suurimman osan elämääni olen asunut Haukilahdessa, jossa varsinkin kesäisin näki makeita autoja, muun muassa Mika Salon pihallaan Lamborghinsa kanssa.

Syksyllä 2011 Arttu alkoi pitää Sorateiden antisankarit -blogia televisiokanava MTV3:n verkkosivuilla. Blogissaan hän kirjoitti hänen Rintalan valmistautumisesta ja osallistumisesta 22. lokakuuta 2011 ajettuun Pohjanmaa-ralliin Seinäjoella. Wiskari ja Rintala ajoivat rallin Toni Gardemeisterin TGS Worldwide -tallin F-ryhmään luokitellulla BMW 325i:llä.

– Idea tuli siitä, kun pianistini Rintalan Jannen kanssa menin joskus Ahvenistolle katsomaan, kun Gardemeisterin Toni ja Tapio Suominen ajoivat IRC-sarjaa. He olivat siellä tekemässä rengastestejä. Muistaakseni Toni heitti sellaisen ajatuksen, että ajaisimme joskus rallin. Se oli mun mielestä helvetin hauska vitsi. Mutta Tapio Suominen halusi ottaa asian oikein projektikseen.

Kokemusta Arttu kuvaa ”pirun makeaksi”.

– Kun menet kisaan, kaikki siihen asti opiskelemasi unohtuu. Se meni ihan hyvin, emme olleet edes hitaimpia kaikilla pätkillä. Muistaakseni mukana oli 52 autoa ja me oltiin jotain sijaluvulla 37. Kyllähän siellä jengiä ohi tuli, eikä sille mahtanut mitään. Mutta jotain kolme kuskia me ohitimme ihan ajamalla.

Haaveissa iso jenkki

Tällä hetkellä Artun henkilökohtaisena kulkupelinä on tavallinen, bensamoottorinen Volvo V50 vuosimallia 2010. Tosin muutaman viikon sisällä sekin on menossa vaihtoon.

– Olen aina halunnut Bemarin, ja ostinkin 320-mallin noin vuosi sitten. Autolla oli vain 50 000 kilometriä ajettu, mutta kone leikkasi kiinni vain kuukauden kuluttua. Se meni aivan päreiksi, mutta selitystä vaurioon ei löytynyt. Hinautin auton takaisin liikkeeseen. Tällä kertaa uusi auto voi kuitenkin olla jokin muukin kuin Bemari.

Mikä sitten olisi Artun unelmien auto?

– Iso Suburban-tyylin jenkki. Joku jumalattoman kokoinen Dodge, jossa istutaan kuin sohvalla. Arvostan ennen kaikkea mukavuutta. Jos pitkää matkaa pitää ajaa yksin, auto saa olla iso. Jos minulla olisi paljon fyrkkaa, ostaisin mieluummin jonkun julmetun laivan kuin Porschen.

Teksti Timo Kiiski